Syntymä

Synnytys käynnistyi illalla kotona. Pakkasin vielä sairaalakassin ja Tytön yöpymistarvikkeita mummulaa varten. Sairaalaan saavuimme kymmenen aikaan illalla ja tunnelma oli rauhallinen. Sydänkäyrää katseltiin tunnin verran ja kätilö oli vähän sitä mieltä, että tässä saattaa vielä kulua tovi jos toinenkin. Pääsimme miehen kanssa odottelemaan saliin, jossa oli myös parisänky, jossa makailimme ja katsoimme jotain todella huonoa elokuvaa. Tai mies katsoi ja minä pyöriskelin. Kätilö kävi puolen yön aikaan antamassa pistoksen kipulääkettä ja kehotti käymään nukkumaan kun tässä nyt luultavasti ei mitään olisi tapahtumassa. Taisin ehtiä pariksi minuutiksi torkahtaa, kun supistukset alkoivat yhtäkkiä voimistua ja synnytys lähtikin etenemään melko nopeasti. Loppuvaiheessa Pojan sydänäänet alkoivat laskea ja hän syntyi maailmaan vähän yli neljän yöllä imukupilla avustettuna, koska ei voitu enää odotella. Sydänäänten lasku ei liittynyt sydänvikaan, vaan syyksi epäiltiin napanuoraa, joka oli kahteen kertaan kaulan ympärillä. Poika lähti siis virkistäytymään happikaappiin. Sieltä hän pääsi nopeasti äidin syliin ja osastolle lähdimme yhdessä toisiamme ihmettelemään. Täydellinen pieni poika.