Koti poissa kotoa

Kotiloma teki hyvää mielenterveydelle. Vaikka Poika tietysti oli koko ajan enemmän tai vähemmän mielessä, sai keskittyä hetken normaalielämään Tytön kanssa. Koska niinhän juuri piti tehdä. Ei Tyttöä voinut laittaa hyllylle odottamaan ja sanoa, että palataan asiaan kun asiat ovat paremmalla mallilla. Itse asiassa juuri Tytön olemassaolo taatusti auttoi läpi vaikeiden hetkien, koska hänen kanssaan oli pakko elää tavalliseen tahtiin, eikä voinut jäädä viikoksi sänkyyn makaamaan, vaikka siltä välillä tuntuikin.

Kun muutaman päivän päästä palasin Helsinkiin, Tyttö heilutti minulle mummulan ikkunasta. Sillä kertaa taas tuntui todella pahalta jättää hänet taakse, kun ei tiennyt kuinka monta päivää menisi, ennen kuin taas nähtäisiin. Onneksi Tyttö oli niin pieni, ettei hänellä ollut sellaista aikakäsitystä, että hän olisi ymmärtänyt kuinka monta päivää ja yötä hän mummulassa milloinkin oli.

Hiukan helpotti tieto, että olimme sopineet mieheni kanssa, että hän tulisi käymään kotona muutaman päivän sisällä. Tytön kanssa oli kuitenkin paljon helpompi olla kotimaisemissa, kuin Helsingissä ravaamassa sairaalaan ja Mäkkäritalon väliä - nyt kun Linnanmäet ja Korkeasaaretkin oli jo koluttu läpi.

Palasin siis Helsinkiin ja ns. toiseen kotiin, Ronald McDonald -taloon. Ja täytyy sanoa, että jos on pakko lapsen sairauden takia asua pidempään Helsingissä, Mäkkäritalo on siihen tarkoitukseen uskomattoman hieno paikka. Ja tieto siitä, kun sieltä on saanut paikan, saa olla niin kauan kuin tarve vaatii, helpottaa oloa. Kesken sairaalajakson ei jää kodittomaksi.

Olin kuullut joskus aiemmin Ronald McDonald -talosta, varmaan niihin aikoihin kun sitä oli kymmenisen vuotta sitten alettu rakentaa, mutta minulla oli täysin erilainen kuva talosta. Kuvittelin sen olevan jokin ankea pieni kerrostalo, pienine parvekkeineen. Olin täysin väärässä. Paikka on upea ja vaikka matkaa on sairaalalle vain noin kilometri, talot ovat täysin omassa rauhassaan. Taloja on kolme, keltainen, sininen ja vihreä ja ne ovat vanhanaikaisia puutaloja. Huoneita on yhteensä 14 ja jokaisessa huoneessa on oma suihku ja vessa.

Me asuimme vihreässä talossa, jossa oli huoneiden lisäksi keittiö, jossa jokaisella huonekunnalla oli oma jääkaappi ja kuiva-ainekaappi. Oli myös olohuone, kodinhoitohuone ja saunatilat sekä leikkihuone, jossa oli paljon leluja. Peitot, lakanat ja astiat olivat käytettävissä Talon puolesta. Vaikka talossa tietysti oli paljon muita ihmisiä, kukaan ei ihmetellyt jos ei ollut juttutuulella tai vastaavasti vertaistukea oli aina saatavilla.

Jos haluat lukea lisää Ronald McDonald lastentalosäätiöstä, pääset sivuille alla olevasta linkistä:

Ronald McDonald Lastentalosäätiö

Täytyy sanoa, että meidän visiittimme jälkeen meidän lisäksemme ovat tainneet sukulaiset ja ystävätkin ahkerasti tiputella kolikoita Ronald McDonald Lastentalosäätiön keräyslippaaseen. Ja syystä - niin hienosta asiasta on kyse.