Translate

2014-06-19

Pää pilvissä


Kesän aikana koin monta kertaa onnellisuuden tunteita kun katselin lapsiani. Asiat olisivat voineet olla paljon huonomminkin. Nyt molemmat saivat nauttia aivan tavallisista tapahtumista, varpaiden kastelusta vedessä, jäätelön syömisestä, hiekkakakkujen tekemisestä.. mistä milloinkin. Niin kliseiseltä kuin se saattaakin kuulostaa, Pojan sydänvika on saanut minut huomaamaan elämän pienet hyvät asiat, olivat ne kuinka arkisia tahansa. Enkä nyt tarkoita tällä mitään "oi, lentelen aina pilvissä ja kaikki on loistavasti"- tunnetilaa, mutta sitä, että ehkä hieman useammin tulee pysähdyttyä hetkessä ja oltua onnellinen lapsistaan ja niiden aidosta ilosta ja maailman ihmettelystä.



Loppukesästä oli aika mennä taas keskussairaalaan kardiologin kontrolliin. Kolme kuukautta tuntui menneen hujauksessa, vaikka toukokuussa elokuuhun oli ollut pitkä aika. Poika voi edelleenkin hyvin enkä uskonut, että kontrollissa tulisi mitään suurempia yllätyksiä. Toisaalta, sitä varten niissä käytiin, että huomattaisiin mahdolliset muutokset tai ongelmat ajoissa, joten mistään ei voinut olla varma.

Kardiologi oli ihmeissään, kun Poika käveli jo aivan sujuvasti itse, ja muisteli jälleen kerran vaikeita alkuaikoja ja mihin siitä oli edistytty. Kuten olin ajatellutkin, kontrollissa ei ilmennyt mitään hälyyttävää. Aortan lievä ahtauma ei ollut pahentunut ja saturaatiokin oli 88 eli tässä tilanteessa oikein hyvä. Sekä sydän, että Poika voi hyvin. Niin hyvin, että seuraava kontrolli suunniteltiin vasta tammikuulle, viiden kuukauden päähän. Silloin olisi kulunut vuosi Glennin leikkauksesta. Kardiologi sanoi, että jos tilanne edelleen silloin olisi yhtä hyvä, kontrolliväliä voitaisi vieläkin pidentää ja sitten tammikuussa 2015, kaksi vuotta Glennin leikkauksesta alettaisiin suunnitella leikkaussarjan viimeistä TCPC-leikkausta, joka olisi Pojalle neljäs avosydänleikkaus.

Pää pyörällä lähdin kontrollista ilahtuneena siitä, että tilanne tosiaankin oli tällä hetkellä näin hyvä. Mietin, miten pystyisin odottamaan viisi kuukautta seuraavaan tilannekatsaukseen. Toki, jos jotain tapahtuisi tässä välillä, ottaisin yhteyttä lääkäriin aikaisemmin. Nyt oli koko loppuvuosi aikaa elellä taas ihan "normaalia" elämää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti