Translate

2015-02-26

Tasaista ja hyvää

Kesän jälkeen tuli syksy ja syksyn jälkeen talvi. Näin sydänlapsen äidin näkökulmasta voin ilokseni todeta, että elämässämme ei tapahtunut kummempaa, vain normaalia elämää, mikäs sen parempaa. Poika tietysti kehittyi koko ajan ja oli jo aika papupata, aivan kuten isosiskonsakin. Poika oli täynnä elämää ja menoa riitti niin paljon, että itseä hengästytti pelkkä sivusta seuraaminenkin. Leikkisästi välillä sanoimme, että jos Pojan maksimisuorituskyky olisi täydet eikä vain puolet normaalista, hän varmaan kiipeilisi seinillä.

Marraskuussa oli aika mennä taas kontrollikäynnille. Tuttuun tapaan kävimme edellisellä viikolla ennakkoon keuhkokuvassa ja sydänfilmissä. Laboratoriokokeista soitin sairaalaan vielä kutsun tultua, kun niitä ei oltu määrätty, että kuuluisikohan sellaisia kuitenkin ottaa. Hoitaja tarkasti, että niitä ei oltu erikseen mainittu, mutta laittoi lähetteen verikokeisiinkin varmuuden vuoksi, kun kerroin, että yleensä niistä seurataan ainakin hemoglobiinia ja Pro-BNP -arvoa, joka kertoo sydämen vajaatoiminnasta. Ja onneksi soitin, koska kardiologi ensimmäiseksi heti kysyi, onko verikokeita otettu. Poika oli taas reipas, eikä pelännyt tutkimuksia.



Kardiologi ei ollut vielä saanut papereita katetrointireissulta luettavakseen ja kysyi, mitä siellä oli tehty ja sanottu. Kerroin lyhyesti sen mitä tiesin ja muistin, ja rintavaltimon koilaukseen viitaten hän mainitsi, että arvelikin jotain tehdyn koska saturaatio oli nyt 86 %. Koilaus oli siis auttanut tukkimaan kollateraalisuonia ja saturaatioarvo oli noussut ainakin hetkeksi takaisin yli 80. Hyviä uutisia siis! Kaikki muukin oli kohdallaan ja Poika jaksoi hyvin olla paikallaan ultrattaessa, kun sai samalla katsoa muumeja. Tiivistettynä sydämen tilanne oli tasainen ja hyvä ja seuraava kontrolli sovittiin puolen vuoden päähän, toukokuulle. Hui!

2015-02-03

Ohikiitävä ajatus

Tyttö ei ole koskaan ollut mikään nukkujatyyppi. Nukahtamisessa on aina kestänyt eikä päiväuniakaan ole nukuttu yleensä tuntia kauempaa, edes vauvana. Ajattelinkin, että sydänvian takia Poika varmaankin tarvitsee enemmän unta ja nukkuu pitempiä unia, mutta eipä tuo näytä lepoa tarvitsevan sen enempää kuin isosiskonsakaan. Nukahtaminen tosin sujuu kyllä helpommin ja nopeammin kuin toiselta.
 
Meillä on siis aina melko aikaisia aamuja ja öisinkin yleensä pitää pari kertaa käydä ainakin pienemmälle huikkaamassa, että vielä on aikaa nukkua, toisinaan myös isommalle.
 
Kun sitten joskus tapahtuu se ihme, että molemmat lapset ovat nukkuneet koko yön ja varsinkin, jos unet jatkuvat hieman tavallista pitempään, herätessäni vatsani muljahtaa. Tytön kohdalla aikaisemmin on myös ollut tätä, että olen miettinyt, onko jotain sattunut, kun Tyttö ei ole herännyt tavalliseen tapaansa, mutta Pojan kohdalla huoli on ihan aiheellinenkin.
 
Juuri tässä pari päivää sitten heräsin aamulla siihen kun Tyttö tuli makuuhuoneeseemme ja kello oli jo yli puoli kahdeksan kun Poika normaalisti herää viimeistään seitsemältä, yleensä yrittää sitä jo aikaisemminkin. Tavallaan olin tyytyväinen, että yö oli mennyt niin hienosti, mutta samalla väkisinkin mieleeni hiipi, että onko Pojalla kaikki hyvin ja suoraan sanottuna, onko hän vielä elossa. Tapanani ei kuitenkaan ole rynnätä Pojan huoneeseen, koska siihen hän varmasti ainakin herää ja muutaman minuutin päästä huoneesta kuuluikin yskintää. Uusi päivä oli alkanut tavalliseen tapaan.

2015-02-02

Lomatunnelmissa

Katetrointireissun jälkeen kesää jatkettiin mukavissa merkeissä. Kesällä on kiva puuhailla ulkona ja lähteä vähän pidemmällekin ajelemaan kun talvisin sitä tulee taas kyhjötettyä lähinnä omissa nurkissa.





Parin viikon kuluttua kotiutumisesta kävimme päivystyksessä kääntymässä kun tuntui, että Pojalla olisi pissavaivaa. Oli melkoista säätöä yrittää saada pissanäytettä purkkiin lapselta, joka vasta vähän aikaa sitten on keksinyt, että pottaankin voi ihan suunnitelmallisesti pissata. Lopulta näytteenotto kuitenkin onnistui. Mitään tulehdukseen viittaavaa ei siellä osastolla ollut, mutta korvatulehdus taas löytyi, vaikkei Poika ollut korviaan valittanutkaan. 

Ja parin päivän päästä kuurin aloittamisesta, selvisi sekin, että Poika on allerginen penisilliinille. Tajusin heti, mistä on kyse kun näin punaiset pilkut ympäri kehoa, koska Tytölle oli samaisen lääkkeen kohdalla käynyt vauvana aivan samalla tavalla. Ei siis enää penisilliiniä meidän lapsillemme. Pitäisi vaan muistaa informoida asiasta myös Helsinkin päätä.