Translate

2014-05-14

LomaLomaLoma

Samaan syssyyn osui vielä kardiologin kontrollikin. Kävimme taas kerran keuhkokuvassa, ja laboratoriossa sekä sydänfilmissä etukäteen. Ennen lääkärin tapaamista mitattiin tuttuun tapaan verenpaineet sekä kädestä että jalasta ja tarkastettiin saturaatio, joka tällä kertaa oli jopa 94! Sydämen (ja Pojan) vointi oli tälläkin kertaa hyvä ja postoperatiivinen tilanne lääkärin mukaan erinomainen. Nesteenpoistolääkitystä vähennettiin puolella, eli iltalääke jätettiin kokonaan pois ja saimme luvan lopettaa Marevanin parin kuukauden päästä ilman eri kehotusta. Seuraava kontrolli sovittiin vasta elokuulle eli ensimmäistä kertaa kolmen kuukauden päähän. Se tuntui aivan ihmeelliseltä, tähän asti kun oltiin vähintään kerran kuukaudessa käyty tarkkailevan silmän alla.

Tästä oli hyvä lähteä kesän viettoon. Edellinen kesä kun oli mennyt osin sairaalassa ja osin muuten vain Poikaa tarkkaillessa, minusta tuntui, että tämä kesä menisi erityisen rennoissa merkeissä. Tunne oli jokseenkin samanlainen kuin kouluaikana kun kesäloma vihdoin alkoi - huoleton.


2014-05-12

Neurologinen kontrolli

Hetikohta syntymäpäivän jälkeen oli myös aika mennä tapaamaan lastenneurologia ja saada ulkopuolisen näkemys Pojan kehityksestä. Itse olin sitä mieltä, että Poika oli kehittynyt ikätasonsa mukaisesti. Hieman hän oli isosiskoaan jäljessä, mutta eiväthän lapset muutenkaan kehity samaa tahtia, vaikka terveitä olisivatkin. Olisi kiinnostavaa saada tietää ammattilaisen näkemys Pojan taidoista ja samalla tietysti mietin, näkisikö lääkäri lapsessamme jotain sellaista, mitä me emme.

Lastenneurologi oli huolellisesti tutustunut Pojan aikaisempaan sairaushistoriaan ja teki tarkentavia kysymyksiä samalla kun hän tarkkaili lattialla leikkivää lasta. Poika alkuun hieman arasteli lähteä kauemmas luotani, mutta pienen houkuttelun jälkeen hän suostui myös lääkärin kanssa katselemaan leluja ja tarttumaan esineisiin.

Lääkäri kysyi varovasti, joko Poika yritti nousta ylös tukea pitkin ja ylpeänä kerroin, että kyllä hän jo seisoskeli ja vieraatkin otti syntymäpäivänään taaperokärryn kanssa vastaan. Lääkäri kertoi olevansa hämmentynyt Pojan kehityksestä. Hän oli papereita lukiessaan ja sydänvian vakavuutta miettiessään valmistautunut siihen, että Pojan kehitys olisi ainakin jonkun verran jäljessä ja sanoi jo miettineensä, miten hän kertoisi minulle, että se on aivan normaalia tällaisen sydänvian omaavalle lapselle ja kuinka Poika ajan kuluessa saavuttaisi muita ikäisiään kehityksessä, mutta nyt hänen ei tarvinnutkaan. Lääkäri sanoi ääneen sen, mitä mieltä olin ollut jo etukäteen - Poika oli hämmästyttävä lapsi, josta ei ulospäin näkynyt, millaisia vaikeuksia hän ensimmäisenä elivuotenaan oli kohdannut.

Kehityksestä ei ollut huolta, eikä hän suositellut tässä kohtaa mitään tarkempia pään kuvauksia, eikä jatkotutkimuksia minkään syndroomankaan suhteen, koska turha sellaisia oli tässä kohtaa kaivella, kun mitään viitteitä neurologisiin ongelmiin ei ollut.

Lastenneurologi oli sitä mieltä, että Poika ei tarvinnut nyt sen enempää neurologista seurantaa, mutta vuoden päästä voitaisiin tehdä rutiininomainen kehitysseurantakontrolli. Jos silloinkaan ei mitään ongelmia ilmenisi, seurantaa ei hänen puolestaan tarvitsisi tehdä. Hyvien uutisten kanssa oli mukava poistua vastaanotolta.



2014-05-11

Sankari - kirjaimellisesti

Kevät sujui rauhallisissa merkeissä, ja Pojan lääkitystä lukuunottamatta elimme melkolailla tavallista lapsiperheen arkea. Olin saanut selviteltyä ajatukseni muutaman keskustelukerran avulla ja tulevaisuus näytti valoisalta, eikä aikaisemmat tapahtumat painaneet enää niin paljon hartioilla. Seuraavaan suurempaan operaatioon oli tällä tiedolla niin pitkä aika, että edes minä en sinne asti vielä jaksanut murehtia.

Saapuipa sitten se päivä, jota olin odottanut ja samalla pelännyt sen jäävän saavuttamattomaksi. Poika täytti vuoden! Oli uskomatonta, miten paljon asioita yhden vuoden sisään mahtui. Toisaalta aika oli mennyt älyttömän nopeasti, paikoittain taas laahaten, mutta nyt olimme selvinneet ensimmäisestä vuodesta, joka monessa tapauksessa oli myös raskain aika näiden sydänlasten ja heidän perheidensä elämässä. Näin minäkin halusin uskoa. Paljosta oli selvitty ja vaikka paljon oli vielä edessä, yksi suuri etappi oli saavutettu. Näitä lisää!