Sankari - kirjaimellisesti

Kevät sujui rauhallisissa merkeissä, ja Pojan lääkitystä lukuunottamatta elimme melkolailla tavallista lapsiperheen arkea. Olin saanut selviteltyä ajatukseni muutaman keskustelukerran avulla ja tulevaisuus näytti valoisalta, eikä aikaisemmat tapahtumat painaneet enää niin paljon hartioilla. Seuraavaan suurempaan operaatioon oli tällä tiedolla niin pitkä aika, että edes minä en sinne asti vielä jaksanut murehtia.

Saapuipa sitten se päivä, jota olin odottanut ja samalla pelännyt sen jäävän saavuttamattomaksi. Poika täytti vuoden! Oli uskomatonta, miten paljon asioita yhden vuoden sisään mahtui. Toisaalta aika oli mennyt älyttömän nopeasti, paikoittain taas laahaten, mutta nyt olimme selvinneet ensimmäisestä vuodesta, joka monessa tapauksessa oli myös raskain aika näiden sydänlasten ja heidän perheidensä elämässä. Näin minäkin halusin uskoa. Paljosta oli selvitty ja vaikka paljon oli vielä edessä, yksi suuri etappi oli saavutettu. Näitä lisää!