Translate

2014-06-28

Päivähoidon alkeet

Lokakuun ensimmäisenä päivänä 2013 tuli aika palata töihin ja luovuttaa Poika perhepäivähoitajan hoteisiin. Yllättävän vähän jännitin Pojan hoidon aloitusta, ja se johtui varmasti siitä, että kyseessä oli tuttu hoitaja, joka oli jo pari vuotta hoitanut Tyttöä ja tiesin hänen olevan juuri sopivalla tavalla sekä tarkka, että joustava lasten asioiden suhteen. Sydämen ja siihen liittyvien ongelmien suhteen en ollut huolissani. Hoitaja oli alusta asti tiennyt Pojan sydänviasta ja oli melko hyvin perillä alkutaipaleesta ja Pojan nykyisestä voinnista. Tiesin myös, että hän suhtautuisi asiaan kuuluvalla vakavuudella Pojan tilan tarkkailuun ja ottaisi varmasti huomioon Pojan mahdolliset erityistarpeet.

Itselläni oli haikea olo toisenkin lapsen "vauvaiän" loppumisesta ja siitä, etten enää voisi viettää päiviä kotona lasten kanssa. Taaksepäin katsoessa huomaa, miten hienoa tuo aika oli, vaikka toisinaan pinna olikin kireällä "vain kotona olemisesta". Tyttö oli koko ajan ollut parina päivänä viikossa hoidossa, josta oli suuri apu Pojan kontrollikäyntien ja muiden asioiden järjestämisessä, joten hänellä ei suuria muutoksia ollut edessä. Mietin hieman asiaa Tytön kannalta, että miltä tuntuisi, kun pikkuveli yhtäkkiä olisikin joka paikassa koko ajan mukana. Toisaalta taas, oli helpompi jättää Poika hoitoon kun hänellä oli siellä joku tuttu.

Hoitopäivät alkoivat heti sujua hienosti ja Poika (sekä äiti) oli tosi reipas, eikä ollut moksiskaan, vaikka hänet jätettiin vieraalle ihmiselle hoitoon. Alkuun hieman ehkä huomasi Pojan väsyvän tavallista enemmän hoitopäivinä, varmasti sekä aktiviteettien, että muiden lapsien läsnäolon vuoksi, mutta mitään hälyyttävää  muutosta voinnissa ei tapahtunut. Tulin siihen tulokseen melko pian, että tämä ratkaisu tässä elämäntilanteessa oli meille juuri sopiva.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti