Vuoden vaihduttua oli taas aika suunnata ajatukset kardiologin kontrolliin. Pojan voinnissa ei ollut tapahtunut muutoksia muuten, kuin että huulet sinersivät hieman helpommin kuin aikaisemmin. En siis odottanut kontrollilta mitään yllättäviä uutisia, mutta viisi kuukautta kontrollien välissä oli niin pitkä aika, että en olisi malttanut odottaa enää päivääkään.
Kardiologi käy sairaalassamme noin kerran kuukaudessa ja kun tammikuu kääntyi jo yli puolen välin, soitin lastenpoliklinikan sydänhoitajalle kysyäkseni, minä päivänä kontrolli siinä kuussa oli. Sain vastaukseksi, että seuraavana lauantaina ja menin hämilleni. Sanoin, että Pojan kontrollin piti olla tammikuussa ja olin odotellut kutsu postista jo jonkin aikaa. Hoitaja kertoi, että Poika oli merkitty helmikuun listalle, jo viime kontrollin yhteydessä elokuussa, vaikka kardiologi oli minulle puhunut tammikuusta.
Eipä siinä auttanut sitten muu kuin odotella seuraavaa kontrollipäivää ja yrittää keksiä muuta ajateltavaa siksi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti