Suuri puhallus

Osastolla oleilu sujui rauhallisesti, vaikka lääkkeen hengittäminen maskin kautta olikin Pojan mielestä maailman ikävin asia. Hoitajat myös mielestäni hieman yli-innokkaasti väänsivät happihanaa isommalle, kun saturaatiot eivät tahtoneet nousta ylemmäs kuin 78. Imetyksen ajaksi sain aina ottaa Pojalta lisähapen pois ja lopulta illalla vähensin hapentuloa omin lupineni, koska Pojalla näytti olevan huono olla niin kovan puhalluksen kanssa. Kerroin tästä toki myös hoitajalle, kun hän kävi eikä hän minua asiasta torunut, tuntui vain olevan helpottunut kun kerroin määrätietoisesti mielipiteitäni hoidon suhteen.

Aamulla herätessämme Pojan nenä oli aivan punainen ja räkäinen ja silmät valuivat. Saturaatiotkin olivat koko ajan pysyneet 80:n tietämillä, joten pyysin, että viikset otettaisiin kokonaan pois. Hoitaja hieman epäröi, mutta totesi, että saahan ne sitten takaisin jos siltä näyttää. Pojan hengityskin sujui jo helpommin vaikka rohinaa vielä hieman kuuluikin.

Reilu tunti ilman ilman puhallusta nenään, ja Poika oli taas täysin oma itsensä, ilman valuvia silmiä ja nenän värikin oli palautunut normaaliksi. Päätin, että seuraavalla kerralla esitän asiani pontevammin jos koen lisähapen olevan turhaa, kuten tällä kertaa vaikutti olevan. Aamuvuoroon tuli hoitaja, joka oli ollut illalla vastaanottamassa meitä osastolle ja hän oli aivan ihmeissään kun Poika oli niin hyväkuntoinen ja saturaatiomittarin lukema taisi siinä kohtaa olla jo 83. Hän totesi, että oli hyvä että äiti oli ollut niin rauhallinen illalla, kun he eivät ole täällä tottuneet tuollaisiin hapetusarvoihin. En tiedä, oliko se nyt kovinkaan luottamusta herättävä lausahdus.

Lääkäri kävi kierrolla ja totesi, että Pojalla oli lievä korvatulehdus ja alkava nuha, mutta varovasti esitti kotiinlähtöä ja kysyi, miltä se minusta tuntuisi. Olin heti samaa mieltä asiasta ja yhteistuumin päätimme, että lähtisimme kotiin, jossa olisi mukavampi olla ja jos Pojan kunto jostain syystä menisi  huonommaksi, palaisimme sitten sairaalaan. Pakkasin tavarat ja suuntasimme takaisin kotiin, joulutunnelmiin.