En muista tuosta esitutkimuspäivästä paljoakaan. Poika mitattiin ja punnittiin ja otettiin verikokeita ja keuhkokuvat. Korvat tarkastettiin mahdollisten tulehdusten vuoksi ja sydän tietenkin ultrattiin. Saturaatiot tarkastettiin ja raajapaineet katsottiin myös. Meidän kanssamme kävi keskustelemassa niin anestesialääkäri, kardiologi kuin kirurgikin. Kysymyksiä emme osanneet kysyä, ja siihen tärkeimpään ei taaskaan kukaan olisi osannut edes vastata.
Ultrassa näkyi pientä aortan ahtaumaa ja kardiologi ajatteli, että sitä luultavasti korjattaisiin samalla. Kirurgi ei kuitenkaan ollut samaa mieltä, koska ahtauma oli eri kohdassa kuin mitä oli tarkoitus sillä kertaa operoida. Kontrolleissa lääkäri oli puhunut läppävuodosta ja ohimennen maininnut, että sille ehkä jotain tehtäisiin sitten leikkauksessa, mutta ainakaan esitutkimuksissa siitä ei mainittu mitään.
Päivä oli pitkä ja raskas meille kaikille. Poika ei ehtinyt kunnolla nukkumaan eikä sille oikein ollut paikkaakaan. Omaistenhuoneen sohvalla onnistuimme saamaan hänet hetkeksi unten maille, vaikka vilinä oli melkoista. Illalla kuuden jälkeen pääsimme lähtemään majapaikkaan. Ohjeena oli, että kello neljän jälkeen yöllä Pojalle ei enää saisi antaa maitoa. Ajattelin, että aamusta tulisi pitkä, koska Poika usein aamuyöstä söi useamman kerran. Lähtö lastenklinikalle olisi jo kuitenkin kuudelta, joten eiköhän se aamu siinä menisi.
Rauhoituimme viettämään viimeistä iltaa ennen leikkausta ystäviemme kanssa. En olisi malttanut mennä nukkumaan, koska tiesin, että aamulla joutuisimme luovuttamaan Pojan operaatioon. Poika nukkui koko yön välissämme vuodesohvalla. Me vanhemmat taas emme tainneet nukkua silmäystäkään.
Löysin blogisi muutama päivä sitten ja olen lukenut kaikki tähänastiset kirjoituksesi suurella mielenkiinnolla, vaikka omakohtaisia kokemuksia sydänvioista en omaakaan. Osaat kirjoittaa todella taitavasti ja koukuttavasti. Tuskin maltan odottaa uusia päivityksiä ja tarinan etenemistä.
VastaaPoistaHyvää ja onnellista vuotta 2014 teidän perheelle!
Kiitos ja tervetuloa seuraamaan! :)
VastaaPoistaHei,eilen illalla löysin blogiisi ja luin mielenkiinnolla perheenne matkasta pienen hlhs lapsen kanssa tähän päivään.Paljon on joutunut pienokaisenne kokemaan ja edessä on vielä pitkä matka.Minä olen yhdeksänvuotiaan hlhs pjan mummi ja seurannut hänen taivaltaan hyvin läheltä .Hän on ollut minulla hoidossa tähän päivään asti päivisin.Kaikki kolme leikkausta ovat takanapäin ja poika on nyt toisella luokalla koulussa ja pärjää olosuhteisiin nähden hyvin.Toivon teille kaikkea hyvää jatkossa ja voimia arjen pyöritykseen kunhan leikkaus on taas ohi ja alkaa normaali arki.
VastaaPoistaHyvää ja onnellistaa uuttavuotta teille
Hei!
VastaaPoistaIhana kuulla, että lapsenlapsesi voi hyvin. Tuollaiset esimerkit antavat voimaa meille pienempien lasten vanhemmille. Ja tervetuloa seuraamaan meidän taivaltamme.
Blogista sen verran, että aloin kirjoittamaan sitä noin vuoden jäljessä ja vaikka kuvittelin, että pääsen nopeasti tähän päivään, blogin kirjoitukset laahaavat edelleen vuoden jäljessä. Eli nyt mennään vuoden takaisissa tapahtumissa mutta yritän edelleen kovasti päästä ajan tasalle tarinoissa :).