Päässäni vilisi asioita, jotka pitäisi järjestää, jotta pääsisimme matkaan maanantaiaamuna. Yritin koota itseni ja keskittyä Tytön tutkimuksiin. Vastaanottava lääkäri oli sama, joka oli Pojan lähettänyt alunperin Helsinkiin. Hän ei aluksi tunnistanut minua, vaan kyseli alkutietoja ja totesi saman minkä moni muukin, että yleensä sivuäänet olivat harmittomia. Vastasin tietäväni sen, mutta Pojan sydänvian takia halusin saada täyden selvyyden myös Tytön sivuäänen suhteen. Vasta Pojan nimen sanottuani, lääkäri yhdisti kasvoni Poikaan ja oli todella ymmärtäväinen asian suhteen. Hän harmitteli, että olimme joutuneet koukkaamaan yhden "ylimääräisen" käynnin, kun Tytön tutkimuksen olisi voinut hoitaa vaikka Pojan kontrollin yhteydessä, kun vain olisin osannut pyytää. Tässä nyt kuitenkin vihdoin olimme ja tutkimus oli käynnissä.
Raajapaineissa ei ollut mitään huomautettavaa ja sydänfilmikin näytti hyvältä. Lääkäri ultrasi pitkään ja hartaasti koko ajan minulle selostaen, mitä hän siellä näki. Ääni, joka Tytön sydämestä kuului ei ollut varsinaisesti edes sivuääni vaan virtausääni, eli mitään poikkeavaa sen suhteen ei ollut. Pienen pieni vuoto löytyi yhdestä läpästä, mutta lääkäri kertoi ettei siitä olisi mitään haittaa. Monilla ihmisillä on minimaalisia läppävuotoja, joita ei edes koskaan löydetä, koska niistä ei ole mitään haittaa. Tämä löydös oli sellainen, ettei sitä yleensä edes seurattaisi, mutta koska Pojalla oli sydänvika, hän ehdotti että tilanne tarkastettaisiin kolmen vuoden päästä. Olin samaa mieltä ja lääkäri vielä painotti, että hän on tässä asiassa nyt luultavasti ylivarovainen, mutta halusi ajatella meitä ja pitää meidät ajan tasalla. Samalla käynnillä lääkäri ehdotti, että hän kirjoittaisi lähetteen sydämen ultraäänitutkimukseen myös Miehelle, koska sen puolen suvussa oli muitakin sydänvikaisia ja näin myös tehtiin.
Olin huojentunut, että sain nyt Tytön asiat selvitettyä ja kaikki vaikutti olevan parhain päin. Olin myös aidosti iloinen lääkärin lähestymistavasta hoitaa koko perhettä, eikä vain yhtä asiaa kerrallaan. Tämä helpotuksen tunne vaihtui nopeasti vatsaa kipristävään jännitykseen kun tajusin, että muutaman päivän päästä tapahtuisi se, mitä olin koko loppuvuoden pelolla odottanut - Pojan seuraava avosydänleikkaus oli käsillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti