Yllätyshyökkäys

Luulin, että Tytön lähete olisi suoraan mennyt sellaisena, että ultraäänitutkimus tehtäisiin saman tien. Mennessämme poliklinikalle ensimmäisen kerran paljastui, että aika oli "tavalliselle" lääkärille, joka ei tehnyt ultraäänitutkimusta vaan vain kyseli Tytön voinnista, kuunteli rintakehää ja totesi saman kuin neuvolalääkärikin, sivuäänihän sieltä kuuluu. Hän laittaisi lähetteen eteenpäin, että pääsisimme ultraan. Huoh.. Sepä olikin valaiseva käynti. Parin viikon päästä tuli kutsu viimein ultraäänitutkimukseen. Muutamaa päivää aiemmin kävimme sairaalassa, jotta Tytöstä saatiin otettua sydänfilmi ja raajapaineet. Tyttö oli todella reipas ja ehkä vähän innostunutkin siitä, että hän "pääsi" samoihin tutkimuksiin kuin pikkuveljensä.

Siinä samassa, kun olimme Tytön kanssa kiiruhtamassa juuri lastenpoliklinikan ovista sisään, Tytön tarkempia tutkimuksia varten, puhelimeni soi. Päätin vielä vastata, jos se olisi jotain tärkeää. Soittaja oli jonohoitaja HUS:sta. Hän soitti kysyäkseen, pääsisimmekö tulemaan Helsinkiin maanantaina esitutkimuksiin ja tiistaina olisi Pojan leikkaus. Oli torstai. Nopeasti mietin, pystyisimmekö järjestämään asiat kuntoon ja vastasin, että kyllä me tulisimme. Hän kertoi lähettävänsä ohjeet sähköpostitse, koska postissa ne eivät enää meille ehtisi. Kiitin soitosta ja marssin Tytön kanssa sydänhoitajan huoneeseen. Aloin täristä ja itkeä ja kerroin hämmentyneelle hoitajalle, mistä oli kyse. Leikkauskutsu oli vihdoinkin tullut, joskin hieman nopeammalla aikataululla kuin mitä oltiin odotettu. Nyt pitäisi pystyä kokoamaan itsensä ja keskittyä Tytön sydämen ultraäänitutkimukseen.