Tytöllämme kuului syntyessään sydämestä sivuääni ja se tutkittiin ultraamalla hänen ollessaan noin viikon ikäinen. Silloin sydämestä ei löydetty mitään poikkeavaa enkä totta puhuen ihan tarkkaan edes muista, mitä siitä silloin sanottiin. Sen vain muistan, että ääni yleensä häviää kun lapsi kasvaa eikä seurantoja tarvita. Olimme tyytyväisiä vastaukseen tuolloin. Sitten kun Tyttö oli noin puolitoistavuotias, lääkäri sanoi erään toisen asian yhteydessä, että Tytön sydämestä kuuluu sivuääni. Tuolloinkaan emme olleet siitä sen enempää huolissamme, koska sydän oli vastasyntyneenä jo tutkittu.
Sitten kun Poika syntyi ja hänen sydänvikansa paljastui, ajatukseni palasivat takaisin tuohon Tytön sivuääneen. Joku kerta sitten oman mielenrauhani vuoksi pyysin neuvolalääkäriä kuuntelemaan Tytön sydämen. Mennessämme vastaanotolle, lääkäri oli kaivanut esiin kaikki aiemmat käynnit ja luetteli miten tuolloin ja tuolloin ei ole kuulunut ääntä kun on flunssan takia kuunneltu. Olin hieman jo häpeissäni, kun ajattelin että lääkäri pitää minua ihan ylihysteerisenä, vaikka hänellä Pojan sydänvika olikin tiedossa. Hän sanoi, että kuunnellaanpa nyt kuitenkin.
Aikansa tutkittuaan hän sanoi hämillään, että kyllähän täältä pieni sivuääni kuuluu. Ihmetteli vain, miksei sitä oltu tässä välissä kuultu. Lääkäri totesi, että suurin osahan näistä sivuäänistä oli ns. hyvälaatuisia, mutta hän laittaisi lähetteen keskussairaalaan lastenpoliklinikalle, jotta asia tutkittaisiin perin pohjin. Tiesinhän minä sen, että sivuäänet olivat melko yleisiä, eivätkä välttämättä mitenkään vaarallisia, mutta onneksi Tyttökin nyt pääsisi uudelleen tarkastettavaksi. Kovin huolissani en asiasta kuitenkaan ollut, koska silloin vauva-aikanakaan ei mitään vakavaa ollut paljastunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti