Translate

2013-11-30

Dieseliä koneeseen

Siirryimme siis osastolle odottelemaan jatkohoitosuunnitelmaa. Päivystävä lääkäri tuli nopeasti paikalle päästyämme huoneeseen ja selvää oli heti se, että sinä päivänä Poika ei enää kotiin pääsisi. Lääkäri tutki ja kuunteli Poikaa ja oli samaa mieltä, että kurkunpään tulehdukselta tila vaikutti. Sanoipa siinä ohimennen, että hyvin olemme saaneet Pojan syötettyä, kun oli niin vauvanpyöreä (viitaten siis sydänlapsilla yleisesti ilmenevään huonoon syömiseen).

Pojan ulkoinen vointi oli edelleen hyvä, ja siksi olin todella hämmästynyt, kun osastolla saturaatio näytti olevan vain vähän päälle 40. En kylläkään menisi takuuseen sen todenmukaisuudesta, kun Poika vain köllötteli tyytyväisenä, itselleen tavanomaisen värisenä sairaalavaatteissaan sängyllä. Eikä lääkärikään näyttänyt lukemasta kummemmin hätkähtävän. Sen verran siihen tartuttiin, että Pojalle määrättin varmuuden vuoksi happiviikset hengitettävän adrenaliinin ja lääkkeen lisäksi.

Itse olin rauhallinen, mutta useampi hoitaja kävi ihmettelemässä Poikaa ja päivittelemässä hänen sydänvikaansa sekä vaikeita ensimmäisiä viikkoja, joista he olivat lukeneet Pojan papereista. Epävarmuutta tuntui hoitajissa aiheuttavan myös tuo saturaatio, vaikka sekin näytti taas parempia lukemia.

Sovimme Miehen kanssa, että menisimme kaikki käymään kotona ja minä nappaisin mukaani yöpymistarvikkeita ja evästä ja tulisin sitten takaisin Pojan luo sairaalaan. Mies ja Tyttö pitäytyisivät alkuperäisessä suunnitelmassa mennä isovanhempien luo jouluruokailulle.

Kotona käydessäni tilanne taas iski jotenkin päälle. Koitin kovalla kiireellä vain haalia mukaan joitain tavaroita ja harmittelin sitä, että Poika kuitenkin päätyi sairaalaan jouluna, vaikkakin eri syystä kuin mitä alunperin kuviteltiin. Olin niin ajatuksissani, että kun lähtiessä poikkesin tankkaamaan autoa, ihmettelin kun polttoaine ei millään meinannut suostua menemään tankkiin kunnes jonkin aikaa sähellettyäni tajusin, että yritin tankata dieseliä bensa-autoon. Se tuntui siinä kohtaa järjettömän suurelta vastoinkäymiseltä ja kuvittelin jo mielessäni, miten auto jouduttaisiin hinaamaan pois huoltoaseman pihasta ja viemään korjaukseen, joka maksaisi maltaita. Taisipa siinä muutama ärräpääkin päästä.

Olin saanut jonkin verran valuteltua dieseliä tankkiin, mutta huoltoasemalla vakuuteltiin, että kunhan tankkaisin bensaa lopun tankillisen, ongelmaa ei auton käymisessä tulisi. Näin tein ja pääsin kuin pääsinkin jatkamaan matkaa Pojan luo sairaalan, kädet täristen. Ei se sairaalaan meno tainnutkaan henkisesti olla niin helppoa, kuin mitä olin kuvitellut, vaikka sairaus tällä kertaa oli näinkin harmiton.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti