No eihän sitä kirjettä edelleenkään kuulunut joulukuun alkupäivien jälkeen, joten otin taas puhelimen kauniiseen käteen ja soitin jonohoitajalle. Hän kertoi, että kirurgi on palannut lomaltaan ja katsonut leikattavat potilaansa, mutta Poikaa ei joulukuun listalta löydy. Varmistin vielä kuulemani, että Poikaa ei siis leikattaisi enää ennen joulua? Todennäköisesti ei.
Olin yhtä aikaa onnellinen ja hämmentynyt. Onnellinen siitä, että saisimme sittenkin viettää joulun rauhassa kotona perheidemme parissa. Hämmentynyt siitä, että Poika täyttäisi muutaman päivän päästä jo seitsemän kuukautta, eikä leikkausajasta ollut tietoakaan. Syyskuussa kun sanottiin, että leikkaus olisi parin kuukauden sisällä ja alusta asti oltiin puhuttu puolen vuoden iästä. Poika voi edelleen hyvin, mutta jännitin taas kahta kauheammin sitä, että sattuisi jotain yllättävää ja joutuisimme lähtemään Helsinkiin kiireellä.
Soitin saman tien keskussairaalaan ja kysyin, olisiko mahdollista saada Pojalle kontrolliaika kardiologille vielä joulukuussa, koska leikkausaikaa ei oltu vieläkään päätetty ja se näillä näkymin menisi seuraavan vuoden puolelle asti. Saimmekin ajan ja päätin, että kontrollin jälkeen keskittyisin vain nauttimaan loppuvuodesta, joulunajasta, yhdessä olosta, vuodenvaihteesta ja miettisin ikäviä asioita sitten sen jälkeen.
Kontrollissa kaikki oli paremmin kuin hyvin. Saturaatio huiteli 90 paikkeilla ja Pojan tilanne niin sydämen kannalta kuin muutenkin näytti niin hyvältä kuin tässä tilanteessa oli mahdollista. Valmistautuminen jouluun voi alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti