Poika porskuttaa

Sillä välin kun minä murehdin vain yhtä asiaa, Poika porskutti eteenpäin. Vakava sydänvika ei häntä hidastanut ja hän eleli kuin kuka tahansa vauva. Maitoa olin antanut vielä aamulla ja illalla tuttipullosta, jotta siitä syöminen sujuisi sitten tarvittaessa, mutta havahduin jossain kohtaa, ettei Poika itseasiassa ollut suostunut syömään pullosta enää tippaakaan pariin viikkoon. Niinpä lopetin puolisen vuotta kestäneen maidon pumppauksen ja siitä eteenpäin Poika joi maitoa suoraan hanasta vaan.

Ensimmäiset hampaat ilmestyivät noin viiden kuukauden ikäisenä, eikä niiden tulo tuntunut Poikaa juuri haittaavan. Yöt olivat muutenkin repaleisia, mutta siihen olin tottunut jo Tytön kanssa, joten se tuntui ihan normaalilta.

Soseita aloiteltiin myös siinä viiden kuukauden iässä ja syöminen lähti käyntiin ihan hyvin. Isoja määriä ei tietenkään heti mennyt, mutta nieleminen sujui melko helposti, Poika ei paljoa kyökkinyt. Olin yleisestikin syömisen onnistumisesta onnellinen, koska lähtökohtahan oli ollut se, että Poika tuskin itse jaksaisi maitoa imeä ja muutenkin ruokailu olisi voinut olla todella hankalaa. Monet HLHS-vauvat myös oksentelevat paljon, mutta Poika ei juurikaan ollut nenämahaletkusta pääsemisen jälkeen oksennellut. Ihan tavallista puklaamista tietysti esiintyi.

Poika oppi jopa istumaan ilman tukea noin puolen vuoden ikäisenä. Ihan ns. normaalissa aikataulussahan tuo eteni, mutta jokainen kehitysaskel Pojan kohdalla tuntui yhtä ihmeelliseltä, kuin ensimmäisenkin lapsen kanssa, koska niitä askelia ei todellakaan pitänyt itsestäänselvyytenä.