Translate

2013-11-05

Jännitys tiivistyy

Kutsukirjettä ei ollut tullut vielä marraskuun lopussakaan ja se yleensä tuli kuulemma paria viikkoa ennen leikkausta. Päätin taas kerran soittaa jonohoitajalle kysyäkseni Pojan leikkauksen aikataulusta ja hän kertoi, että leikkaava kirurgi oli parin viikon lomalla ja katsoisi leikattavat potilaansa sieltä palattuaan.

Leikkausreissu kestäisi vähintään kahdesta kolmeen viikkoon, mikäli kaikki sujuisi suunnitelmien mukaan. Nyt piti siis asennoitua siihen, että Pojan ensimmäinen joulu kuluisi kovin erilaisissa merkeissä, kuin mitä olimme ajatelleet. Helsingin lastenklinikalla.

Sovimme perheidemme kanssa, että järjestäisimme etukäteen jonkinlaisen jouluruokailun. Olimme joka joulun viettäneet tiiviisti perheidemme kanssa ja halusin, että sekä Tyttö että Poika pääsisivät osalliseksi tuosta lämpimästä tunnelmasta, vaikka sitten etukäteen. Tulevista jouluista kun kukaan ei osannut sanoa.

Ihan kuin lähestyvä leikkaus ei olisi jo tuntunut muutenkin pahalta, tuntui erityisen pahalta, että se luultavasti tapahtuisi joulun alla. Tyttö onneksi oli sen verran pieni, ettei huomaisi eroa, vaikka joulu olisikin viikkoa aiemmin tai myöhemmin kuin muilla ihmisillä. Pääasia että se olisi.

Olin peloissani tulevasta. Ajatukset kulkivat omituisia reittejä. Olimme parina aikaisempana vuotena antaneet isovanhemmille joululahjaksi kalenterit, joissa oli Tytön kuvia eri vuoden aikoina kuukausien mukaan. Tänä vuonna en halunnut teettää kalenteria lapsista lahjaksi. Jos Poika ei selviytyisi leikkauksesta, tuntui liian tuskalliselta ajatella koko seuraavalle vuodelle kalenteria, jossa olisi Tytön ja Pojan kuvia - olisi se sitten esillä tai ei.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti