Translate

2014-03-23

Kummituksia

Päivystyksen kautta tiemme vei osastolle. Poika oli virkeä, eikä muuta ongelmaa ollut kuin kohollaan olevat tulehdusarvot, mutta koska alla oli juuri tehty sydänleikkaus, haluttiin ottaa varmanpäälle ja aloittaa iv-antibiootti. Leikkauksen jälkeen yleensä tulehdusarvot olivat koholla joka tapauksessa, mutta yhdistettynä edellisen illan lämmönnousuun, se antoi aihetta olla tarkkaavainen asian suhteen.

Pojalle laitettiin kanyyli päähän ja verkkopipo pitämään sitä paikoillaan. Sitten majoituimme lastenosastolle odottelemaan jatkopäätöksiä. Koska Poika oli juuri ollut hoidossa Helsingissä, olimme eristyksissä MRSA-tartuntavaaran vuoksi. Pojasta otettiin näytteet, mutta tuloksissa kestäisi muutama päivä.

Antibioottia annettiin suonensisäisesti kolme kertaa vuorokaudessa. Ensimmäisenä yönä heräsin siihen, että sinipukuisiin kaapuihin ja hengityssuojaimiin pukeutuneita hahmoja tuli Pojan huoneeseen. Olin aivan unenpöppörössä ja hetken mietin mitä ihmettä tapahtuu, kunnes tajusin, että olimme sairaalassa ja hoitajat tulivat antamaan Pojalle antibioottiannoksen. Kanyyli taisi olla vähän huonossa asennossa, koska Poika heräsi täydestä unesta huutamaan täyttä kurkkua kun antibioottia laitettiin. Hoitajakin ihmetteli, miten Poika niin kovasti huusi, kun ei aine itsessään pitänyt olla mitenkään inhottavan tuntuista.

Seuraavana päivänä lääkäri kertoi olevansa sitä mieltä, että olisimme osastolla seuraavaan viikonloppuun asti, jolloin kardiologi Helsingistä tulisi käymään ja saisi päättää jatkosta, mikäli tulehdusarvot vielä olisivat kohollaan. Oli siis tiedossa pitkät pari päivää energiaa täynnä olevan lapsen kanssa pienessä huoneessa. Itse en saanut edes poistua huoneesta kuin parvekkeen kautta voimassa olevan eristyksen takia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti