Sylivauva

Koitti aamu, jolloin loputtomilta tuntuvien päivien jälkeen eräs hoitajista kysyi, haluaisinko ottaa Poikaa syliin. Pojan vointi koheni koko ajan silmissä ja vaippaakin olin saanut jo pariin otteeseen vaihtaa. Mutta että syliin! Miten osaisin häntä pidellä, kun en ollut moneen viikkoon saanut muuta kuin silitellä varovasti. Mutta tottakai tartuin innokkaasti tilaisuuteen. Ongelmana oli vain monet johdot ja letkut, jotka vielä olivat kiinni Pojassa, mutta taidokkaan suunnittelun ja pienten venyttely- ja pujotteluliikkeiden jälkeen sain kuin sainkin vihdoin Pojan syliini. Hän oli hereillä ja tuijotteli minua viisaan näköisenä nappisilmillään. Ja kuinka pieneltä hän tuntuikaan. Sylissä Poika oli paljon pienempi kuin mitä muovikopassaan näytti. Minun vauvani.