Translate

2014-07-02

Tarkat tutkimukset

Poika oli jo aivan oma itsensä kun lähdimme lääkärikäynnille loppuviikosta. Olimme ajoissa paikalla ja odottelimme leikkihuoneessa Pojan aikaa kun lääkäri kävi kurkkaamassa ovesta ja sanoi, että oli mukava nähdä Poikaa ja ihanaa, että olimme halunneet tulla hänen vastaanotolleen. Hänellä oli vielä yksi potilas ennen meitä, joten jäimme vielä odottelemaan. Hoitaja pyysi meidät toiseen huoneeseen ja otti mitat, katsoi saturaation sekä verenpaineet. Ensimmäistä kertaa näin mittarin, jolla saturaation pystyi katsomaan myös korvalehdestä. Arvo oli 82-84, hieman laskenut elokuusta, jolloin se oli 88.

Vaikka suurin osa lääkäreistä, joita olen Pojan sairauden myötä tavannut, on mukavia ja asiansa osaavia, tämän kyseisen lääkärin hoteissa minulla on aina turvallinen olo ja sellainen tunne, että minua kuunnellaan. Lääkäri aloitti kysyen, onko minulla jotain huolia Pojan suhteen. Selitin, ettei mitään erityistä, vain kontrollivälin pituudesta johtuvaa epävarmuutta.

Lääkäri oli tilannut toisesta sairaalasta uusimmat ja edelliset koetulokset ja selitti minulle arvojen tarkoituksia ja muutoksia. Sydämen vajaatoiminnasta kertova arvo Pro-BNP, oli laskussa, ollut jo leikkauksesta asti. Mitä korkeampi arvo siis, sitä enemmän viittausta vajaatoimintaan. Hemoglobiini oli taas hieman nousussa, ja sitä piti seurata, ettei se nousisi liian korkealle. Hän teki saman huomion kuin minä, että liikkuessaan Poika sinersi aiempaa enemmän, mutta myös paikallaan ollessaan väri tasaantui nopeasti.

Lääkäri teki myös sydämen ultraäänitutkimuksen ja kertoi, mitä siellä näki. Mitään sellaisia muutoksia ei näyttänyt olevan, mitkä olisivat suoraan vaikuttaneet saturaatioon, eikä aortan ahtaumakaan ollut pahentunut. Siinä mielessä sydän oli siis edelleen hyvässä mallissa.

Lääkäri halusi, että tehdään pienimuotoinen rasitustesti, että nähdään miten liikkuminen vaikuttaa Pojan saturaatioon ja niinpän suuntasimme portaikkoon. Poika oli innoissaan portaissa kulkemisesta ja huulet sinisenä ja huohottaen hän meni pari kerrosta alas ja ylös portaikossa. Sen jälkeen menimme jälleen hoitajan luo mittaamaan saturaatiota. Arvo oli vain 68 ja pysyi siinä, vaikka Poika jonkin aikaa istui mittari sormessa. En tietenkään tiedä, mitä se aikaisemmin oli ollut rasituksessa, mutta tuo ei tuntunut hyvältä lukemalta.

Lopputuloksena oli, että lääkärin mielestä Poika voi hyvin, mutta verenkierto keuhkoihin tuntui jo hieman jääneen  riittämättömäksi suhteessa Pojan kasvuun ja kokoaikaiseen touhottamiseen. Hän sanoi kertovansa tämän käynnin tulokset kardiologille ja varovasti arvuutteli, että seuraavan vaiheen leikkaus saattaisi olla edessä jo hieman aiemmin kuin mitä oli ollut suunnitelmissa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti