Translate

2014-02-20

INR

Oletetun kotiutuspäivän aamuna kun menin osastolle, hoitajat touhottivat jo kotiinlähdön merkeissä. Veriarvot tulisivat aamupäivän aikana ja jos kaikki olisi kunnossa, Poika pääsisi kotiin. Lääkäri kävi kertomassa, että meidän pitäisi seuraavana päivänä käydä omassa sairaalassamme verikokeilla ja kardiologin vastaanotto sattui juuri seuraavana lauantaina olemaan siellä, joten saisimme heti käydä kontrollissa.

Kotiinlähtö alkoi jo tuntumaan todelliselta ja hoitajakin päätti ottaa Pojan nenämahaletkun viimeinkin pois. Poika näytti taas alkuun oudolta ilman teippiviiksiään, mutta uskon että oli helpottava tunne olla ilman letkua kurkussa.

Puolen päivän aikaan vastaukset verikokeesta tulivat. Kaikki näytti olevan kunnossa paitsi, että INR-arvo oli pompsahtanut reilusti yli ylärajan. Se tarkoitti siis sitä, että Poika ei sittenkään pääsisi kotiin. Ja koska sattui olemaan torstai, Poika joutuisi olemaan sairaalassa vähintään viikonlopun yli, koska viikonloppuna ei kotiutettaisi ja sitä ennen arvo ei ehtisi olemaan kahta päivää oikeissa lukemissa. Lääkärikin tuli pahoittelemaan, että oli jo virheellisesti ollut lähettämässä meitä kotiin. Hän ei osannut selittää, miksi arvo oli yhtäkkiä hypännyt niin paljon.

Olin pettynyt, mutta toisaalta olin oppinut näillä sairaalareissuilla, että mikään ei ollut varmaa ennen kuin se oikeasti tapahtui. Nyt piti vaan asennoitua olemaan Helsingissä vielä muutama päivä ja onneksi kyse oli kuitenkin vain lääkkeen annostelusta eikä mistään pahemmasta.

Hoitaja tuli harmittelemaan, kun nenämahaletkukin oli jo ehditty poistaa, mutta sovimme, ettei sitä laitettaisi takaisin, koska sitä oli tähänkin asti tarvittu vain öisin maitoa annettaessa. Poika nyt periaatteessa pärjäisi yön ilman maitoakin jos ei sitä suostuisi tuttipullosta juomaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti