Miten osaisin tarkkailla Pojan vointia ja hoitaa lääkkeet ja maidon letkutukset kolmen tunnin välein kunnolla. Poikaa ei saanut nostaa kainaloista eikä laittaa mahalleen kuuteen viikkoon leikkauksen jälkeen ja en ollut vielä edes kunnolla ehtinyt opetella pemppupesuasentoa, joka näytti todella eksoottiselta. Myös ajatus kolmen tunnin automatkasta vauvan kanssa tuntui vähintäänkin jännittävältä. Yritin päästä selville, mihin aikaan mitäkin lääkettä annettiin ja miten ne annosteltiin. Lääkkeet sekoitettiin siis veteen ja laitettiin nenämahaletkuun, joten Pojan ei tarvinnut niitä niellä, mutta tämä kaikki tuntui kovin vastuulliselta. Varsinkin kun varoiteltiin letkun tukkeutumisesta ja annettiin vinkkejä, joita kokeilla ensi hätään mikäli niin kävisi.
Pojan sydämessä tässä vaiheessa oli shuntti, jonka kautta veri pääsi keuhkoihin ja oli elintärkeää, että tuo shuntti pysyisi auki. Poikaa pitäisi tarkkailla värin ja hengityksen suhteen ja lääkkeiden pitäisi mennä ajallaan ja pysyä myös sisällä, joka toisinaan oli hankalaa Pojan oksentelun vuoksi. Nesteytyksestä pitäisi pitää myös tarkasti huolta ja vuorokaudessa oli saatava menemään tietty määrä maitoa, jotta tasapaino säilyisi.
Imetys sujui periaatteessa, mutta Poika ei jaksanut itse syödä lähellekään tarvittavaa määrää, joten kotiin pitäisi hankkia vaaka syöttöpunnituksia varten, jotta tiedettäisiin paljonko maitoa menee ja paljonko sitä pitäisi antaa lisäksi pullosta tai nenämahaletkuun.
Pikkuhiljaa myös monitorin käyttöä vähennettiin, ja aloin totutella siihen, etten näkisi elintoimintoja näytöltä, vaan pitäisi vain luottaa siihen, että kaikki on kunnossa jos Poika näyttää hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti