Tullessamme toukokuussa Lastenklinikan teho-osastolle aortan koarktaation korjausta varten, omahoitajamme lupaili, että saisimme viettää Juhannusta kotona. Lupasi siksi, että kerroimme viettäneemme edellisen Juhannuksen Tytön kanssa Turussa teho-osastolla. Tuon tarinan käänteisiin kuului matkustusta yhden vuorokauden sisällä autolla, junalla, taksilla, laivalla ja lopulta Rajavartioston Super Puma -helikopterilla päätyen TYKSiin.
Nyt kuitenkin pahasti näytti siltä, että tämänkin Juhannus menisi sairaalan seinien sisällä. Hoitaja vannoi, ettei enää ikinä menisi lupailemaan kenellekään mitään. No, eipä hänkään voinut tietää, että kyseessä olisikin vakavampi vika kuin oli osattu odottaa ja mitä käänteitä edessä olisi. Tämä kuitenkin kertoo siitä, että mitään ei kannata odottaa eikä olettaa. Vain aika näyttää mitä tulee tapahtumaan.
Ja näinhän se oli, Juhannus vietettiin Helsingissä Lastenklinikalla ja Ronald McDonald -talossa. Eihän sillä muuten ollut väliä, mutta tuollaisena päivänä kaikkien muiden ollessa juhlatuulella se oman elämäntilanteen erilaisuus korostuu ja sitä tuntee olonsa erityisen surumieliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti