Postissa jo

Meidän perheellä oli tälle kesälle vain yksi yhteinen lomaviikko ja kesäkuun lopulla päätin soittaa Helsingin lastenklinikalle jonohoitajalle, että josko katetrointiajan voisi sijoittaa jollekin muulle viikolle kuin sille elokuussa olevalle lomaviikolle. Hoitaja kuunteli asiani ja sanoikin sitten, että itseasiassa juuri eilen oli laittanut meille postia tulemaan, että katetrointi on heinäkuun alussa, parin viikon päästä. Menin jotenkin aivan lukkoon, en ollut odottanut aikaa aivan näin nopeasti. Kiitin tiedosta ja lopetin puhelun, aivoni alkoi heti käydä ylikierroksilla ja jännitys jymähti painavaksi möykyksi mahaani.

En varsinaisesti pelännyt katetrointia, mutta tuntui jännittävältä ajatella, että menisimme pitkästä aikaa Lastenklinikalle. Toki katetroinnissakin riskinsä on, mutta se vaikutti helpolta toimenpiteeltä leikkaukseen verraten. Pojalle ei sydämen katetrointia oltu tehty aikaisemmin, koska ennen edellistä leikkausta oli päädytty siihen, että ct-angio oli riittävä. En siis tiennyt, miten toimenpide etenisi ja miten Poika siihen reagoisi. Sen tiesin, että vähintään pari yötä reissussa menisi, koska ensimmäisenä päivänä olisi esitutkimukset ja toisena itse katetrointi ja se jälkeen pitäisi yksi yö viettää osastolla. Me tavalliseen tapaamme kuitenkin varauduimme siihen, että klinikalla saattaisi vierähtää pidempikin tovi, eihän sitä koskaan tiennyt, mitä eteen tulee.