Lääkäri soitti minulle myöhemmin samana päivänä ja sanoi, että oli ottanut nyt ohjat käsiinsä ja ehkä suututtanutkin siinä sivussa jonkun, mutta hänellä oli nyt uusi suunnitelma Pojan hoitoa koskien. Hän oli soittanut myös Helsinkiin ja konsultoinut kardiologia,
joka oli samaa mieltä siitä, että hoitoa piti hieman tehostaa.
Klexane-pistokset aloitettaisiin saman tien. Tämä tiesi sitä, että meidän pitäisi Pojan kanssa edellen käydä aamuin illoin sairaalassa, vaikka iv-antibiootista pääsimmekin jo eroon. INR-arvo kontrolloitaisiin jo heti seuraavana päivänä ja samalla käynnillä Pojan leikkaushaava katsottaisiin ultraäänellä, jotta nähtäisiin onko ihon alla jotain tulehduspesäkkeitä näkyvissä. Hän olisi jatkossa ainoa, joka ottaisi kantaa Marevanin annostukseen. Hän halusi myös ultralla tarkistaa Pojan sydämen, ettei ollut ehtinyt muodostua mitään tukoksia INR-arvon hakiessa paikkaansa.
Minulla oli helpottunut olo, koska tunsin, että nyt oli asiat ottanut haltuun joku sellainen ihminen, joka tiesi mitä teki eikä vain arvaillut. Ja ennen kaikkea välitti. En halua puhua pahaa sairaalan muusta henkilökunnasta, mutta jotenkin tuuliajolla tunnuimme olevan aikaisemmin.
Ihmisiähän ne lääkäritkin ovat ja tekevät virheitä työssään siinä missä muutkin ihmiset. Ne myös paljastuvat nykyaikana helpommin, kun terveystieto on kaikkien saatavilla. Onhan se kova paikka menettää jumalan asema potilaan silmissä. Tuossa teidän jutussanne tuntui siltä, että alkuperäinen lääkäri ei osannut soveltaa ja yhdistää tietoja yhtään vaan tyytyi helpompaan, "joskus se nyt vaan on niin" - tyyppiseen selitykseen.
VastaaPoistaItse puolestani olen törmännyt sellaiseen lastenlääkäriksi opiskelemaan lähteneeseen lääkäriin, joka meni hämilleen kun lapsen sairaus ei mennytkään juuri niin kuin kirjassa, vaan toipuminen oli hieman hitaampaa. Sitten se lääkäri keksi siihen päälle ihan ihmeellisen virhediagnoosin, jolla sai mielessään selitettyä asiat parhaiten päin. Harmi vaan että diagnoosi oli jo niin korkealentoinen, ettei sellaista voi kokematon, vastavalmistunut lääkäri luotettavasti tehdä, ja kaiken lisäksi diagnoosi tosiaan oli totaalisen väärä.
Lääkärin selitys asiaan oli "se olisi voinut olla niin!" Joo ja Kuukin voisi olla juustoa, mutta se onkin tylsästi kiveä.
Sehän se ongelma olikin, että kukaan yksittäinen lääkäri ei ottanut Pojan asiaa hoitaakseen, vaan lääkärit vuorottelivat eivätkä keskittyneet tekemiseen. Saati että olisivat varmistaneet asioita Helsingistä, jos olivat epävarmoja. Oman lapsen kohdalla vain on aikalailla nollatoleranssi tuollaisen "arvuuttelun"kohdalla. Mutta tästä minäkin opin, että jos joku epäilyttää, pitää vaatia selityksiä tai vaikka sitten varmistaa asia jostain muualta. Varsinkin kun kyse saattaa pahimmillaan olla elämästä ja kuolemasta.
VastaaPoista