Translate

2015-06-13

Tuttu vaiva

Tulipa jälleen kerran yksi aamu, kun Pojan hengityksestä kuuli heti, että kurkunpääntulehdus oli tuloillaan. Päivän aikana vaiva hieman helpotti mutta seuraavan yön pihinää kuunneltuamme, päätimme että lääkärissä olisi hyvä käydä hakemassa kortisoniannos, jotta olo helpottuisi. Ajattelin mennä terveyskeskukseen, koska vaivassa ei ollut mitään uutta ja itse tiesin siihen tepsivän hoidonkin, mutta omassa terveyskeskuksessamme ei ollut sinä päivänä yhtään lääkäriä paikalla. Niinpä soitin keskussairaalaan ja saimme luvan käydä siellä näyttämässä Poikaa. Arvelin, että vaiva tuskin vaatisi osastolle jäämistä, eikä spiraakaan, mutta kortisoni auttaisi taudin taltuttamisessa. Poika vaati silti vastaanotossa rannekkeen käteensä ja sellaisen hän myös sai.

Poika oli tuttuun tapaan erittäin reipas, piti vain varmistaa, ettei mitään rokotusta oltu antamassa. Lääkäri tutki Pojan ja oli samaa mieltä kanssani, että kurkunpääntulehdus Pojalla oli ja kortisonia siihen annettaisiin. Spiraa ei nyt ollut järkeä antaa, kun hengittäminen sillä hetkellä oli melko vaivatonta ja sen vaikutus olisi hetkellinen.

Lääkäri totesi, että ilmeisesti tunnistamme kurkunpääntulehduksen melko helposti ja ensimmäistä kertaa saimme myös kotiin yhden annoksen kortisonia seuraavaa kertaa varten, ettei tarvitsisi sitä varten lähteä sairaalassa käymään.

Poika rouskutteli kolme pilleriä, joi pillimehua päälle ja totesi, että hyvää oli. Palkinnoksi hän sai hienoja dinosaurustarroja ja pääsimme palaamaan kotiin. Tämä oli helppo reissu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti