Translate

2014-09-07

Vakavasti otettava

Olen huomannut, että minulla on hassu tapa kertoa Pojan sydänviasta esimerkiksi uuteen hoitopaikkaan mentäessä. Oma perhepäivähoitajamme on alusta asti ollut tietoinen Pojan viasta ja voinnista ja siitä, minkälaisia merkkejä pitää seurata ja missä kohtaa tulisi huolestua. Nyt kun Poika on muutaman kerran ollut varahoidossa toisella perhepäivähoitajalla tai päiväkodissa, sydänviasta pitää tietysti kertoa asianmukaisesti, koska vaikka juuri nyt mitään ongelmia sen taholta ei olekaan, kaikki voi muuttua pienessä hetkessä.

Olen huomannut ottavani hieman kevyemmän lähestymistavan kertoessani asiasta. Päiväkodissa ensimmäisenä aamuna mainitsin siitä, että Pojalla on sydänvika ja kerroin asiallisesti pääpiirteittäin minkälaisesta viasta on kyse. Mainitsin sinertävistä huulista ja hengästymisestä, että ne ovat ihan jokapäiväisiä juttuja. Sitten ehkä turhankin huvittuneella äänellä sanoin, että jos Poika menee aivan siniseksi tai veltoksi tai jopa tajuttomaksi, voisi olla aiheellista soittaa ambulanssi ja/tai ilmoittaa meille vanhemmille. Kerroin, että tällaista tuskin tapahtuu, mutta aina pitää kuitenkin ottaa myös se mahdollisuus huomioon. Sen jälkeen toivotin hyvät päivänjatkot, lähdin töihin ja jätin kauhistuneen näköisen hoitajan huolehtimaan lapsistani. Vasta jälkeenpäin tajusin, että asia jonka kerroin ja tapa, jolla asiani esitin olivat melkoisessa ristiriidassa keskenään. Ei ihmekään, jos hoitajaparka hieman epäröiden katsoi perääni. Alitajuisesti yritän ilmeisesti esittää asian niin, ettei Poikaa tarvitse silmä kovana koko ajan vahtia, vaikka hän vakavasti sairas onkin, ja taas tositilanteessa on oikeasti toimittava.

Eräälle perhepäivähoitajalle esitin asian samantapaisesti ja alkuhämmennyksen jälkeen kun pääsin tuohon niin hauskaan ambulanssin soittamiseen, hänkin otti asian vähän kevyemmin, ehkä turhankin kevyesti, koska hän kuittasi sanomani vain, että juu, kyllä hänellä on ennenkin ollut sellaisia lapsia hoidossa, joilla on reikä sydämessä. Ja en mitenkään halua vähätellä sellaistakaan vikaa, mutta kun tässä tapauksessa kyseessä on vähän enemmästä.

Ehkä minulla on vielä hieman harjoiteltavaa tässä informaation jakamisessa.

2 kommenttia:

  1. Mulle kävi vähän sama homma. Kaverin poikaystävän kuullen jotain puhuin ja se sitten kysyi, että "ai silläkö on joku..?" Ja mä vastasin vain tosi kevyesti, että "joo siltä puutuu puoli sydäntä". Oli aika järkyttynyt ilme sen jälkeen...

    VastaaPoista