Seuraava kardiologin kontrolliaika on toukokuun puolessa välissä. Kävimme jo viime viikolla Pojan kanssa hoitamassa verikokeet ja sydänfilmin pois päivänjärjestyksestä kun minulla oli vapaata. Edellisestä kerrasta oli jo taas sen verran aikaa, että mietin miten Poika mahtaa suhtautua kokeisiin.
Pysäköidessäni sairaalan parkkipaikalle Poika kysyi, mihin olemme menossa. Kerroin että menemme sairaalaan ottamaan vähän kokeita. Hän kysyi, ei kai hän vain saa rokotusta. Kerroin että ei rokotusta, mutta verikoe pitää kyllä ottaa, ja se voi vähän nipistää, mutta on nopeasti ohi. Kerroin, että koska hänen sydämensä on hieman erilainen, pitää välillä käydä sairaalassa ottamassa näitä kokeita. Pojan seuraava kysymys sai minut hätkähtämään: "Ei kai minun sydäntä leikata auki, minua sattuu aina kun minun sydän leikataan auki". Silmät kosteina vakuuttelin Pojalle, että nyt ei tehdä mitään sellaista.
Sydänfilmiä otettaessa Poika oli tosi reipas, kiipesi itse lavetille ja malttoi olla hetken paikallaan, että saatiin hyvä käyrä aikaiseksi. Palkinnoksi hän sai dinosaurustarran, josta oli oikein mielissään. Verikokeeseen valmistautuessa hän muutamaan kertaan toisteli, ettei halua rokotusta mutta suurempaa paniikkia ei syntynyt. Pistettäessä hän tietysti itki ja näytteenottaja ei osunut heti suoneen ja joutui sitä vähän kaivelemaan, joten varmasti jonkin verran sattuikin. Näytteenoton jälkeen hän sai valita tutusta "krääsälaatikosta" palkinnon itselleen ja halusi ottaa punaisen pillin. Siihen puhaltaessa harmitus näytteenotosta loppui melkein heti ja taisimmekin herättää koko sairaalan siiven kun pilliin puhallellen poistuimme paikalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti